back to school

Olin jo jotenkin odottanut sitä elämän normalisoitumista, tavallaan. Sitä kaikkea mitä siihen kuuluu: koulukaverit, ruuanlaitto, rutiinit jnejne. Menin aamulla oikeestaan ihan hyvillä mielin kouluun, pitkästä aikaa. Oli ihanaa nähdä ne kaikki ihanat naamat, joista suurinta osaa ei ollu nähny koko loman aikana, osan vain muutaman kerran. Siellä on muutama tyttö, jotka merkitsee mulle paljon, ne on mun loistavia ystäviä.

Tuli hetki, jolloin opettaja otti puheeksi opinnäytetyön tekemisen. Se tehtäisiin ekan jakson aikana. Kaikki se teoriaosuus ja käytännönosuus ja kaikki. En ole ihminen, joka stressaa asioista, sitä voitte kysyä vaikka keneltä. Nyt stressaan. Lujasti. Pitäisi keksiä aihe, ja ehkä jokin pieni tynkä saattakin jo muhia ajatuksissani, mutta en tiedä. Pitäisi saada kaikki aikaseks paperille, tuoda esille kaikki se, mitä on kaksi vuotta opiskellut.

"Ei musta oo tähän, en mä osaa." Miks mä aina aattelen, etten osaa? Noi oli TAAS mun ensimmäiset ajatukset, ja olo tällanen: 

Kaikille muille pystyisin toitottamaan, että: "Tottakai pystyt, oot lahjakas ja pystyt mihin vain tahdot!"

Miksen siis itselleni? Miksen saa itseäni uskomaan, etten ole sen huonompi kuin muutkaan.. ainakaan kovin paljon?

Ps. olen kusessa, tarvitsen toisen valmentajan pikkutytöille, itseni avuksi,  ensi kaudeksi!