Löysin aika kamalia pätkiä päiväkirjastani,

monien vuosien takaa.

Istumme bussiin.

Haistan ihanantuoksuisen hajuvetesi,

Näen sinut, maailman komeimman miehen.

Sinäkin huomaat minut.

Katsomme toisiamme silmiin.

Tuijotamme intensiivisesti, häiriintymättä.

Ajantajuni katoaa kokonaan.

Sinulla on maailman ihanimmat silmät,

voisin tuijottaa niitä loppuelämäni.

Ja niin teenkin, sillä siinä samassa bussi ajaa kolarin,

ja menehdymme molemmat.

-------------------------------------------------------------------

Onko tämä se tila,

jota kutsutaan psykoosiksi.

En tajua maailmasta mitään.

Istun vaan ja tuijotan.

En tunne mitään.

En näe mitään.

En kuule mitään.

Ainoa mitä ymmärrän on,

että kaikki on paskaa.

Haluan pois täältä,

tulkaa joku hakemaan.

Tahdon vain istua pilven reunalla,

kauniina enkelinä.

Minun on paha olla.

Tulkaa nyt vittu auttamaan.

---------------------------------------------------

Tältä taitaa tuntua,

kun elämä rupeaa lopulta voittamaan.

Huomaan olevani jälleen onnellinen.

Minuun ei satu enää jatkuvasti.

Elämässäni on tosi paljon hyviä asioita.

Ehkä saatan jäädä henkiin.

--------------------------------------------------------------

Ei. Taas kausi, jolloin tuntuu pahalta.

Luulin jo, että voittaisin taistelun,

mutta saatoinkin olla väärässä.

Kaikki onkin ihan paskaa.

Kukaan ei välitä,

kaikilla on liian kiire.

Koko maailman ihmisillä on jonnekin kiire jatkuvasti.

Minne ihmeeseen?

Miten kaikilla voi olla aina kiire?

Taidan jäädä muiden jalkoihin.

Olen kuin zombie, elävä kuollut.

Kukaan ei näe tai tunne minua,

vaikka ottaisin heitä kädestä kiinni.

En taidakaan jaksaa.

---------------------------------------------------------------

Taidan olla jälleen ihastunut.

Eli jos kykenen tuntemaan näin upeaa,

isoa tunnetta, taidan sittenkin voittaa taistelun?

-------------------------------------------------------------

Kyllä.

Elämä voitti.

Olen jälleen onnellinen.

Kauan se kesti, vuosia,

mutta nyt on vihdoin minun aikani.

Tällä kertaa olen vahvempi,

tuntuu, että kestän paljon enemmän kuin ennen.

Nyt minua ei niin helposti saada lyötyä lyttyyn.

---------------------------------------------------------------

Kyllä on ollut kamalia ajatuksia nuorella Niina- tytöllä.

Huh. Onneksi nuo ajat ovat nyt ohitse.

Nyt saatatte miettiä seuraavaa:

Miksi julkaisin nämä?

Vastaus on, etten itsekään tiedä.

Teki mieli.

Tahdon teidän tietävän, etten ole aina ollut se iloinen ja positiivinen Niina,

jollaisena kuulemma minut nykyään tunnetaan.

Minulla on ollut todella vaikeita aikoja.

Onneksi olen niistä selvinnyt,

ja nyt kaikki on todella hyvin.

Näänä