tiistai 3. huhtikuuta 2012

Tiistaipohdinta

Joo eli mua ei yhtään väsytä ( ei huolta, aamulla väsyttää tänki edestä.. ), joten päätin tulla tekemään vielä toisen postauksen tänään.

Luen täs parii blogii, joissa kirjottaja valittaa huonoa tuuriaan, tai sitä et miks aina kaikki paska lankee niskaan.. ja mää voin tulla kertomaan teille, et aina on toivoo, siitä mää olen elävä esimerkki.

En aio kertoa, mitä mulle on sattunu ja tällee, mutta kerron vain sen, että menee kuinka huonosti tahansa niin sieltäkin on mahdollista päästä ylös.




ihan tosi ihmiset.. aina on toivoo !




tarvii miettiä, kuinka paljon enemmän elämässä ja maailmassa ylipäätään on kauniita ja hyviä asioita. Tää paikka on oikeesti erittäinkin elämisenarvoinen! 








Minä jos kuka tiedän sen, kun tuntuu et kaikki paska sataa omaan niskaan ja elämästä ei löydy mitään positiivista. Aikaa ja kyyneleitä se vie, mutta elämästä saa aina kiinni uudestaan, jos sitä todella tahtoo!

Itsekin monia kyyneleitä vuodattaneena, kerron myös sen, että en ikinä tule unohtamaan asiaa, joka minulle on tapahtunut.. se vain ei enää ole se hallitseva asia elämässäni. Toki se tulee mieleeni lähes päivittäin ja varsinkin keskusteltaessa aiheista, jotka liippaavat edes lähellä tapahtumaa. Se on vain elämää.. ihmisen mieli on sellainen ihmeellinen ettei vaikeita ja kipeitä asioita unohda, mutta niiden kanssa on opittava elämään.  Tiedän ne kamalat kuukaudet jolloin näkee vain painajaisia. Tiedän sen tunteen, kun herää omaan itkuunsa  yön aikana. Mutta tiedän myös sen, kuinka hienoa on huomata, että on vahvistunut kokemusten takia paljon ihmisenä. 

Tapahtuma laski itsetuntoa roimasti.. se ei vieläkään ole  paras mahdollinen mutta nykyään hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Se on kokonaan poikaystäväni ansiota, kiitos kuuluu aivan kokonaan hänelle <3 Ilman häntä en olisi läheskään näin vahva nyt. Hän on kuunnellut minua vaikeina hetkinä ja nykyäänkin, kun joskus aina tulee se vaikea hetki, hän on erittäin valmis kuuntelemaan. KIITOS KULTA <3


Olen ymmärtänyt myös sen, että jos muut ihmiset eivät hyväksyä mua tällasena, niin sitten meidän ei tarvitse tulla toimeen. Mä oon mä enkä muuksi muutu!



Silloin, kun olen apua tarvinnut, olen sitä myös saanut varsinkin parhaalta ystävältäni, parilta muulta kaverilta ja erityisesti poikaystävältä, kiitos murulle siitäkin <3






Hyvinä puolina mainitsen esimerkiksi sen, että nykyään hyväksyn itseni paremmin, kuin edes ennen tapahtunutta. Olen hyvä tällaisena ainakin niille, joille se on tarpeen. Eli kaverit, perhe ja poikaystävä rakastaa mua tälläsenä ja se riittää mulle <3.  Olen myös tullut paljon vahvemmaksi ihmiseksi tapahtuman myötä. Lisäksi voisin mainita, että tietynlaisissa asioissa tunnen olevani useita ikäisiäni fiksumpi. En nyt halua, että kukaan ajattelee minun olevan "minäminäminä.. minä, minä,minä, minä, minuksi, minusta, minuun" -  tyyppinen ihminen. Sitä en mielestäni todellakaan ole. Omasta mielestäni vain minulta löytyy tietynlaisissa tilanteissa järkevyyttä melko paljon.  Elämänarvot menivät myös tietyllä tavalla uusiksi. Tai siis vaikeina aikoina sitä oppii arvostamaan elämää ihan uudella tavalla ja repimään iloa ihan pikkuisistakin jutuista. Tähänkään eivät kaikki kykene. En tarvitse materiaa ollakseni onnellinen. Minulle tärkeämpää on se, että tunnen olevani rakastettu. Että saan tehdä asioita joita rakastan (esimerkiksi pelata ja valmentaa koripalloa), nähdä ihmisiä joita haluan (kaverit, poikaystävä, sisko jne.. <3) . Minulle tärkeää on myös se, että saan opiskella alaa, josta olen haaveillut, eikä minua pakotettu menemään esimerkiksi lukioon.






En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä. Ei se mitään jos ei jaksanut. Ajattelin vain tulla kertomaan teillekin, että elämässä on AINA toivoa. Itsetuhoisuus ei auta. Puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle auttaa. Kannattaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sen on riitettävä myös kanssaeläjille, koska se riittää sinullekin. !

Tsemppiä vaikeiden aikojen kanssa taistelijoille!







Ja kyllä, minulla on kaikki aivan kunnossa, kuten ennenkin. Tuli vain mieleeni kertoa teille edes hieman omasta tarinasta, josta koko totuuden tietävät vain harvat ja valitut ja josta teidän muiden ei edes tarvitse tietää. Se on nyt historiaa se aika. Nyt eletään nykypäivässä ja nykyhetkeä.  Olen täydellisen onnellinen tämänhetkiseen tilanteeseeni ja toivon saavani elää pitkään näin onnellisena <3 KIITOS KAIKILLE JOTKA ON MUKANA VÄRITTÄMÄSSÄ MUN ELÄMÄÄ :)

- Näänä kiittää ja kuittaa <3




2 kommenttia:

  1. oot kyllä oikeessa tän suhteen, pakko ryhdistäytyä ! :) koitettu kyllä ollaan ja auttanu se on jo hiukan, mutta hitaasti hyvä tulee :) Aikaa saattaa viellä mennä jonkin aikaa, mutta kyllä se siitä :) kiitos tästä näänä ! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no hyvä jos oli apua bexyseni (: Aikaahan se tottakai vie, eikä tapahtumasta ikinä pääse ns. "kokonaan eroon", mutta sen kanssa oppii elämään. en kyllä tiedä mitä sulle on tapahtunut, mutta ainakin tää mitä itselleni on..

      tsemppiä muru <3

      Poista