Tänään nähtiin poikaystävän kanssa ja oon onnellinen<3
Tuntuu et tällä hetkellä melkein kaikki on hyvin: synttärisuunnitelmat alulla, rakkaus menee hyvin, kesä tulossa, ystävät on parhautta, ei riitoja kenenkään kans tai mitään.
Ainoat asiat, jotka on hieman huonosti tällä hetkellä ovat seuraavat: setä on sairaalassa, ja olen melko huolissani hänestä. toinen asia on se, että hieman pelottaa mahdollinen tuleva polvileikkaus.Mut toisaalta, mitäpä sitä miettiin etukäteen.. jos se leikataan ni sit se leikataan. Joten sovitaankos, että minulla on tällä hetkellä vain yksin huoli? :)
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
maanantai 16. huhtikuuta 2012
ikävä
Mulla on poikaystävää niin ikävä et muhun sattuu. Tuntuu siltä kun olis jotenkin ihmisenä vajaa, koska se toinen puolikas puuttuu tosta vierestä. Haluan sitä läheisyyttä, tahdon tuntea sen ihmisen mun vierellä, pussata sitä, saada koskettaa, tuntea tuoksun. Saada sen turvallisuudentunteen. Mää olisin valmis tekeen mitä vaan et saisin sen rakkauteni tähän viereen, ikuisesti.
Ikävä on sanana pieni, mutta tunteena valtava. Musta tuntuu et sekoan ihan lopullisesti pian. Haluan sen tänne. Nyt. Heti. Pysyvästi.
Tuntuu välillä tosi pahalta katsella onnellisia pareja, vaikka kaduilla, käsi kädessä. Tottakai olen onnellinen niiden puolesta, tahdon että kaikki ovat onnellisia. Mutta samalla kaipaan vain entistä enemmän sitä omaa murua. Voi kun saisikin tuntea sen kosketukset ja halaukset joka päivä. Saisikin nukkua sen vieressä joka yö. Se on vaan jotain niin korvaamatonta.
Onneks tiedän, että sillä on mua vähintäänkin yhtä kova ikävä, kuin mulla sitä. Ja ikävä kertoo rakkaudesta. Elämää suuremmasta rakkaudesta. Se on se henkilö, joka on pitänyt mut järjissäni. Vaikka on välillä vaikeaa. Se seisoo mun tukena joka tilanteessa, kuuntelee kun on paha olla ja kuuntelee vaikka olisi hyväkin olla. On vaan niin ihanaa, kun on henkilö, johon tukeutua. Tiedän, että oli asia mikä tahansa, hänelle voin puhua. Milloin tahansa, missä tahansa. Oon vaan niin onnellinen kun mulla on tuollainen kultakimpale.Oon niin onnellinen, kun vihdoin elämässä on kaikki hyvin. Vielä kun sen kullanmurun sais tähän viereen. Noo, jospa viikonloppuna olisi sen aika.
Ikävä on sanana pieni, mutta tunteena valtava. Musta tuntuu et sekoan ihan lopullisesti pian. Haluan sen tänne. Nyt. Heti. Pysyvästi.
Tuntuu välillä tosi pahalta katsella onnellisia pareja, vaikka kaduilla, käsi kädessä. Tottakai olen onnellinen niiden puolesta, tahdon että kaikki ovat onnellisia. Mutta samalla kaipaan vain entistä enemmän sitä omaa murua. Voi kun saisikin tuntea sen kosketukset ja halaukset joka päivä. Saisikin nukkua sen vieressä joka yö. Se on vaan jotain niin korvaamatonta.
Onneks tiedän, että sillä on mua vähintäänkin yhtä kova ikävä, kuin mulla sitä. Ja ikävä kertoo rakkaudesta. Elämää suuremmasta rakkaudesta. Se on se henkilö, joka on pitänyt mut järjissäni. Vaikka on välillä vaikeaa. Se seisoo mun tukena joka tilanteessa, kuuntelee kun on paha olla ja kuuntelee vaikka olisi hyväkin olla. On vaan niin ihanaa, kun on henkilö, johon tukeutua. Tiedän, että oli asia mikä tahansa, hänelle voin puhua. Milloin tahansa, missä tahansa. Oon vaan niin onnellinen kun mulla on tuollainen kultakimpale.Oon niin onnellinen, kun vihdoin elämässä on kaikki hyvin. Vielä kun sen kullanmurun sais tähän viereen. Noo, jospa viikonloppuna olisi sen aika.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Mikrotyttöjen final fourit !
Tänään oli sitten noitten valmennettavien final fourit, eli aluefinaalit :) Ne oli Raumalla.. kaksi peliä, joista ensimmäinen päättyi tappioon, jonka seurauksena suuntasimme hullunkiilto (tai ainakin pronssinkiilto) silmissämme pronssiotteluun, jonka tyttöjen loisteliaan pelin lopputuloksena onneksi voitimme! <3 Elikä pronssimitalit kaulassa kotio : ) ja mää oon NIIIIIIIIIIIIN ylpee <3
Eipä tässä juuri muuta ole viime päivinä tapahtunut kun arkista kouluaherrusta ja valmentamista !
Murua olen nähnyt viimeksi kuukausi sitten ja ikävä on ihan kamalan kova, toivottavasti ensi viikonloppuna! <3
eipä mulla muuta tällä erää.. paitsi
eipä mulla muuta tällä erää.. paitsi
täs me ylpeet teinipeilivalmentajat ! :p
- Näänä kuittaa ja hiljenee toviksi
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Pitkäperjantai
Mikä ihana vapaapäivä, jona olen tehnyt vähän kaikenlaista, mutten kuitenkaan juuri mitään.. eli juuri sellainen vapaapäivä, kuin toisinaan pitää ollakin :)
Olin parhaan ystäväni luona vaihtamassa uusimpia juoruja ;) ja tämän lisäksi kävin myös lenkillä.. toi mun polvi ei kauheesti tykännyt mutta muuten on kyllä tosi hyvä fiilis, että sain aikaseks lähteä juoksemaan pitkästä aikaa ! :)
Nyt näytän teille vihdoista viimein kuvamateriaalia uusista hiuksistani ! :)
no aika huonoi kuvii mut parempaakaa ei saanu :D ehkä sitte joskus:p
Olin parhaan ystäväni luona vaihtamassa uusimpia juoruja ;) ja tämän lisäksi kävin myös lenkillä.. toi mun polvi ei kauheesti tykännyt mutta muuten on kyllä tosi hyvä fiilis, että sain aikaseks lähteä juoksemaan pitkästä aikaa ! :)
Nyt näytän teille vihdoista viimein kuvamateriaalia uusista hiuksistani ! :)
Ennen |
Jälkeen |
no aika huonoi kuvii mut parempaakaa ei saanu :D ehkä sitte joskus:p
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Tiistaipohdinta
Joo eli mua ei yhtään väsytä ( ei huolta, aamulla väsyttää tänki edestä.. ), joten päätin tulla tekemään vielä toisen postauksen tänään.
Luen täs parii blogii, joissa kirjottaja valittaa huonoa tuuriaan, tai sitä et miks aina kaikki paska lankee niskaan.. ja mää voin tulla kertomaan teille, et aina on toivoo, siitä mää olen elävä esimerkki.
En aio kertoa, mitä mulle on sattunu ja tällee, mutta kerron vain sen, että menee kuinka huonosti tahansa niin sieltäkin on mahdollista päästä ylös.
Tapahtuma laski itsetuntoa roimasti.. se ei vieläkään ole paras mahdollinen mutta nykyään hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Se on kokonaan poikaystäväni ansiota, kiitos kuuluu aivan kokonaan hänelle <3 Ilman häntä en olisi läheskään näin vahva nyt. Hän on kuunnellut minua vaikeina hetkinä ja nykyäänkin, kun joskus aina tulee se vaikea hetki, hän on erittäin valmis kuuntelemaan. KIITOS KULTA <3
Silloin, kun olen apua tarvinnut, olen sitä myös saanut varsinkin parhaalta ystävältäni, parilta muulta kaverilta ja erityisesti poikaystävältä, kiitos murulle siitäkin <3
Hyvinä puolina mainitsen esimerkiksi sen, että nykyään hyväksyn itseni paremmin, kuin edes ennen tapahtunutta. Olen hyvä tällaisena ainakin niille, joille se on tarpeen. Eli kaverit, perhe ja poikaystävä rakastaa mua tälläsenä ja se riittää mulle <3. Olen myös tullut paljon vahvemmaksi ihmiseksi tapahtuman myötä. Lisäksi voisin mainita, että tietynlaisissa asioissa tunnen olevani useita ikäisiäni fiksumpi. En nyt halua, että kukaan ajattelee minun olevan "minäminäminä.. minä, minä,minä, minä, minuksi, minusta, minuun" - tyyppinen ihminen. Sitä en mielestäni todellakaan ole. Omasta mielestäni vain minulta löytyy tietynlaisissa tilanteissa järkevyyttä melko paljon. Elämänarvot menivät myös tietyllä tavalla uusiksi. Tai siis vaikeina aikoina sitä oppii arvostamaan elämää ihan uudella tavalla ja repimään iloa ihan pikkuisistakin jutuista. Tähänkään eivät kaikki kykene. En tarvitse materiaa ollakseni onnellinen. Minulle tärkeämpää on se, että tunnen olevani rakastettu. Että saan tehdä asioita joita rakastan (esimerkiksi pelata ja valmentaa koripalloa), nähdä ihmisiä joita haluan (kaverit, poikaystävä, sisko jne.. <3) . Minulle tärkeää on myös se, että saan opiskella alaa, josta olen haaveillut, eikä minua pakotettu menemään esimerkiksi lukioon.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä. Ei se mitään jos ei jaksanut. Ajattelin vain tulla kertomaan teillekin, että elämässä on AINA toivoa. Itsetuhoisuus ei auta. Puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle auttaa. Kannattaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sen on riitettävä myös kanssaeläjille, koska se riittää sinullekin. !
Tsemppiä vaikeiden aikojen kanssa taistelijoille!
Ja kyllä, minulla on kaikki aivan kunnossa, kuten ennenkin. Tuli vain mieleeni kertoa teille edes hieman omasta tarinasta, josta koko totuuden tietävät vain harvat ja valitut ja josta teidän muiden ei edes tarvitse tietää. Se on nyt historiaa se aika. Nyt eletään nykypäivässä ja nykyhetkeä. Olen täydellisen onnellinen tämänhetkiseen tilanteeseeni ja toivon saavani elää pitkään näin onnellisena <3 KIITOS KAIKILLE JOTKA ON MUKANA VÄRITTÄMÄSSÄ MUN ELÄMÄÄ :)
- Näänä kiittää ja kuittaa <3
Luen täs parii blogii, joissa kirjottaja valittaa huonoa tuuriaan, tai sitä et miks aina kaikki paska lankee niskaan.. ja mää voin tulla kertomaan teille, et aina on toivoo, siitä mää olen elävä esimerkki.
En aio kertoa, mitä mulle on sattunu ja tällee, mutta kerron vain sen, että menee kuinka huonosti tahansa niin sieltäkin on mahdollista päästä ylös.
ihan tosi ihmiset.. aina on toivoo !
tarvii miettiä, kuinka paljon enemmän elämässä ja maailmassa ylipäätään on kauniita ja hyviä asioita. Tää paikka on oikeesti erittäinkin elämisenarvoinen!
Minä jos kuka tiedän sen, kun tuntuu et kaikki paska sataa omaan niskaan ja elämästä ei löydy mitään positiivista. Aikaa ja kyyneleitä se vie, mutta elämästä saa aina kiinni uudestaan, jos sitä todella tahtoo!
Itsekin monia kyyneleitä vuodattaneena, kerron myös sen, että en ikinä tule unohtamaan asiaa, joka minulle on tapahtunut.. se vain ei enää ole se hallitseva asia elämässäni. Toki se tulee mieleeni lähes päivittäin ja varsinkin keskusteltaessa aiheista, jotka liippaavat edes lähellä tapahtumaa. Se on vain elämää.. ihmisen mieli on sellainen ihmeellinen ettei vaikeita ja kipeitä asioita unohda, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Tiedän ne kamalat kuukaudet jolloin näkee vain painajaisia. Tiedän sen tunteen, kun herää omaan itkuunsa yön aikana. Mutta tiedän myös sen, kuinka hienoa on huomata, että on vahvistunut kokemusten takia paljon ihmisenä.
Tapahtuma laski itsetuntoa roimasti.. se ei vieläkään ole paras mahdollinen mutta nykyään hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen. Se on kokonaan poikaystäväni ansiota, kiitos kuuluu aivan kokonaan hänelle <3 Ilman häntä en olisi läheskään näin vahva nyt. Hän on kuunnellut minua vaikeina hetkinä ja nykyäänkin, kun joskus aina tulee se vaikea hetki, hän on erittäin valmis kuuntelemaan. KIITOS KULTA <3
Olen ymmärtänyt myös sen, että jos muut ihmiset eivät hyväksyä mua tällasena, niin sitten meidän ei tarvitse tulla toimeen. Mä oon mä enkä muuksi muutu!
Silloin, kun olen apua tarvinnut, olen sitä myös saanut varsinkin parhaalta ystävältäni, parilta muulta kaverilta ja erityisesti poikaystävältä, kiitos murulle siitäkin <3
Hyvinä puolina mainitsen esimerkiksi sen, että nykyään hyväksyn itseni paremmin, kuin edes ennen tapahtunutta. Olen hyvä tällaisena ainakin niille, joille se on tarpeen. Eli kaverit, perhe ja poikaystävä rakastaa mua tälläsenä ja se riittää mulle <3. Olen myös tullut paljon vahvemmaksi ihmiseksi tapahtuman myötä. Lisäksi voisin mainita, että tietynlaisissa asioissa tunnen olevani useita ikäisiäni fiksumpi. En nyt halua, että kukaan ajattelee minun olevan "minäminäminä.. minä, minä,minä, minä, minuksi, minusta, minuun" - tyyppinen ihminen. Sitä en mielestäni todellakaan ole. Omasta mielestäni vain minulta löytyy tietynlaisissa tilanteissa järkevyyttä melko paljon. Elämänarvot menivät myös tietyllä tavalla uusiksi. Tai siis vaikeina aikoina sitä oppii arvostamaan elämää ihan uudella tavalla ja repimään iloa ihan pikkuisistakin jutuista. Tähänkään eivät kaikki kykene. En tarvitse materiaa ollakseni onnellinen. Minulle tärkeämpää on se, että tunnen olevani rakastettu. Että saan tehdä asioita joita rakastan (esimerkiksi pelata ja valmentaa koripalloa), nähdä ihmisiä joita haluan (kaverit, poikaystävä, sisko jne.. <3) . Minulle tärkeää on myös se, että saan opiskella alaa, josta olen haaveillut, eikä minua pakotettu menemään esimerkiksi lukioon.
En tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä. Ei se mitään jos ei jaksanut. Ajattelin vain tulla kertomaan teillekin, että elämässä on AINA toivoa. Itsetuhoisuus ei auta. Puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle auttaa. Kannattaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Sen on riitettävä myös kanssaeläjille, koska se riittää sinullekin. !
Tsemppiä vaikeiden aikojen kanssa taistelijoille!
Ja kyllä, minulla on kaikki aivan kunnossa, kuten ennenkin. Tuli vain mieleeni kertoa teille edes hieman omasta tarinasta, josta koko totuuden tietävät vain harvat ja valitut ja josta teidän muiden ei edes tarvitse tietää. Se on nyt historiaa se aika. Nyt eletään nykypäivässä ja nykyhetkeä. Olen täydellisen onnellinen tämänhetkiseen tilanteeseeni ja toivon saavani elää pitkään näin onnellisena <3 KIITOS KAIKILLE JOTKA ON MUKANA VÄRITTÄMÄSSÄ MUN ELÄMÄÄ :)
- Näänä kiittää ja kuittaa <3
sori hei..
Tosiaan ollu ihan hirmunen kiire taas koko ajan ja pitkää päivää koulussa et nytkin tulin vaan laittaan pikapostauksena tälläsen pahottelun...
Käväsin tänään passikuvauksessa, ajokorttia varten siis. Tuli aivan järkyttävän kamala kuva et kiva sitä sitte kattella siinä semmoset seitkytä vuotta ( no ehkä mun tarttee muutenki josai vaiheesa hommaa uus kortti et tuskinpa noin kauaa sentää ) mut kuitenki monituisen monta vuotta :D
mää tiiän et lupasin laittaa sen kuvan mun uusista hiuksista tänne blogiin mut se on tässä kiireessä ja stressissä unohtunut kokonaan! antakaa anteeks !! :s mää lisään sen täsä kyl joku päivä sitten kun hiukset on sen näköiset et niitä jaksaa kuvata :D
- Näänä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)