Kastehelmen näköiset kyyneleet valuvat poskipäitäni alas.
Suuret silmäni ovat kosteat ja punaiset kaikesta siitä itkemisestä.
Unileluapinani, jota vasten olen itkenyt viimeiset kaksi tuntia,
on mustana silmämeikeistäni.

On hyvin aikainen kesäaamu.
Heräsin omaan huutooni.
Huusin kauhusta.
Huusin pelosta.
Huusin inhosta.

Näin juuri unta.
Painajaista.
SITÄ painajaista.

weheartit.com

Mietin tätä kaikkea.
Mietin miettimästä päästyänikin.
Tulen siihen tulokseen,
että minun ei kuulu olla onnellinen.

Haluaisin nyt vain nukkua,
mutta se ei onnistu.
Istun vain hipihiljaa sänkyni laidalla.
Käki kukkuu jossakin kaukana,
muuten on hiljaista.
Tuulikin on tyyntynyt.
Ehkä sekin on ymmärtänyt,
että nyt on kyse vakavista asioista.

Orava kipittää kasteisella nurmella,
vailla huolta huomisesta.
Voisipa sitä itsekin olla yhtä vapaa,
ja huoleton.

Aurinko alkaa nousta puiden takaa.
Olen nukkunut yöllä reilun tunnin.
Pitäisi nousta ylös ja lähteä töihin.
Pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
En jaksaisi, mutta pakko.

Tätä toistuu taas uudestaan ja uudestaan monta viikkoa,
enkä voi estää sitä.
Vihaan tätä.
Tahtoisin olla onnellinen,
mutta muistoni eivät jätä minua rauhaan.

weheartit.com

- Näänä