Lauantai 4.5. kello 9.00. Siitä se alkoi, matka kohti Keravaa. Matkalle lähti mikrojen joukkueesta nuoremmat tytöt (-04 -syntyneet + 1 -05 -syntynyt), -03 -syntyneet tyttömme eivät turnaukseen mukaan lähteneet. Ilmoittauduimme siis -04-05 -syntyneiden sarjaan. Matkaan lähdettiin seitsemän tytön voimin. Mukana oli joukkueita Helsingin seudulta, joten emme heistä ketään olleet aiemmin kohdanneet. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja kaikki olivat innoissaan mukana.
Ajattelimme etukäteen aisaparini Lotan kanssa, että toisaalta on hyvä lähteä reissuun nuoremmalla porukalla, koska ensi kaudella ei niitä neljää vanhempaa (-03 -synt.) tyttöä ole tiimissä mukana, sillä hehän siirtyvät mini-ikäisiin. Nyt olisi tilaisuus näyttää pääkaupunkiseutulaisille, että Loimaalla osataan!
Sarjassamme oli lisäksemme kolme joukkuetta: Keravan Kori-80, Pasilan Visan Hello Kittyt (PakVi), sekä Vantaan Pussihukat (PuHu). Peliaika oli juoksevaa (paitsi 2 viim. minuuttia), peliaika 2 x 15 min ja käytettävissä 1 aikalisä/erä.
Ensimmäinen pelimme oli kello 12 ja vastaan saimme PakVi:n. Peli oli paikoittain jopa erinomaista. Luultavasti johtuen siitä, että viimeisimmästä pelistämme on aikaa ja ehkä tyttöjen pienoisesta epävarmuudesta, kun mukana ei ollut vanhempia tyttöjä, joiden harteilla on pelikentillä sarjapeleissä ollut paljon vastuuta, ottelu kääntyi tasaisen taistelun jälkeen tappioksemme 18-24. Tästä pelistä on pakko nostaa yksi tyttö esille. Eerika. Mahtavaa puolustusta, ilmiömäisiä syöttöjä korin alla ja upeita heittoja, jotka upposivat komealla prosentilla. Eerika on läpi kauden ollut eniten esillä juurikin tiukoissa peleissä. Silloin hänen voitontahtonsa nousee esille todella upealla tavalla, ja erityisesti puolustaminen nousee aivan uudelle tasolle.
No mehän emme tietenkään tappiosta masentuneet. Leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Seuraava pelimme alkoi jo kello 13, joten emme juuri tehneet muuta, kuin juttelimme sekä edellisestä että tulevasta pelistä.
Vastaan asettui PuHu. Tässä pelissä tapahtui jotakin. Meidän tytöt ottivat ohjat käsiinsä jo heti alusta. Sitä upeiden syöttöjen määrää! Tässä pelissä esille on aivan pakko nostaa tyttö, joka ei sarjapeleissä tehnyt montaakaan koria, mutta tässä ottelussa liki 20. Pikka. Joukkueemme nuorin, joukkueemme pienin ja pippurisin. En tiedä ketään, joka menisi jokaiseen kiistapalloon yhtä lujalla tahdolla, yhtä kovalla halulla saada pallo ja tehdä kori. Myös muut tytöt pelasivat mahtavaa peliä. Meidän valmentajien tehtäväksi jäi lähinnä kannustaminen ja tyttöjen peluuttaminen, sillä peli oli mainiota ilman suurempia ohjeitakin.
Kolmas pelimme alkoi kello 15. Vastustajaksi Kori-80. Tiesimme, että he olivat voittaneet kaikki pelinsä, mutta emme antaneet sen lannistaa. Tiesimme myös, että joukkueessa pelaa yksi yli-ikäinen (-03 synt.). Emme antaneet senkään häiritä iloista turnaustunnelmaa. Alussa vääntö oli tasaista. Sitten tapahtui jotain ja Kori-80 sai otettua kaulaa meihin. Toisen erän loppupuolella me teimme useita koreja ja hävisimme loppujen lopuksi vain 14 pistettä (30- 16). En voi missään nimessä sanoa, että peli olisi ollut huonoa. Päinvastoin. Jos vastustajien joukkueessa ei olisi ollut sitä yli-ikäistä todella pitkää tyttöä, lopputulos olisi voinut olla jotain aivan muuta. Tässä pelissä tsempparipalkinnon sai Sara. Hän on tyttö, joka on aina iloinen. Tyttö, joka yrittää aina parhaansa ja jolla on älyttömän nopeat jalat. Puolustajana aivan omaa luokkaansa. Häviö ei masentanut meitä, koska tyttöjen peli oli aivan upeaa katseltavaa. Sitten vain kohti pronssiottelua.
Pronssiottelu alkoi jo kello 16, joten tähän väliin ei paljon aikaa jäänyt. Väsymys alkoi painaa peliä ennen, totta kai, olihan meillä vain kaksi vaihtopelaajaa. Kun peli alkoi, ei näkynyt väsymyksestä tietoakaan.
Vastaan asettui taas PuHu. Tytöt muistivat tietysti edellisen voittomme ja voitontahto oli kova. Kaikki halusivat mitalin kaulaansa, myös me valmentajat! Peli oli, jos mahdollista, oli vieläkin hienompaa katsottavaa, kuin edeltävä peli PuHu:a vastaan. Parhaat tunteet, ja pakko myöntää, onnenkyyneleet vierivät silmistäni, kun tyttö, joka ei ole yhdessäkään sarjapelissä tehnyt koreja, teki korin tässä ottelussa. Amanda. Sillä hetkellä, kun hänen heittonsa upposi, koin yhden tähänastisella valmentajaurallani hienoimmista tunteista. Ja onnentunteen koki myös Amanda. Se iloinen virnistys ujon tytön kasvoilla. Se on paras palkka valmentamisesta, kun valmennettavat kokevat onnistumisen tunteita. Silloin tuntee itsekin onnistuneensa. Voitimme ottelun 62-14.
No mehän emme tietenkään tappiosta masentuneet. Leuka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Seuraava pelimme alkoi jo kello 13, joten emme juuri tehneet muuta, kuin juttelimme sekä edellisestä että tulevasta pelistä.
Vastaan asettui PuHu. Tässä pelissä tapahtui jotakin. Meidän tytöt ottivat ohjat käsiinsä jo heti alusta. Sitä upeiden syöttöjen määrää! Tässä pelissä esille on aivan pakko nostaa tyttö, joka ei sarjapeleissä tehnyt montaakaan koria, mutta tässä ottelussa liki 20. Pikka. Joukkueemme nuorin, joukkueemme pienin ja pippurisin. En tiedä ketään, joka menisi jokaiseen kiistapalloon yhtä lujalla tahdolla, yhtä kovalla halulla saada pallo ja tehdä kori. Myös muut tytöt pelasivat mahtavaa peliä. Meidän valmentajien tehtäväksi jäi lähinnä kannustaminen ja tyttöjen peluuttaminen, sillä peli oli mainiota ilman suurempia ohjeitakin.
Kolmas pelimme alkoi kello 15. Vastustajaksi Kori-80. Tiesimme, että he olivat voittaneet kaikki pelinsä, mutta emme antaneet sen lannistaa. Tiesimme myös, että joukkueessa pelaa yksi yli-ikäinen (-03 synt.). Emme antaneet senkään häiritä iloista turnaustunnelmaa. Alussa vääntö oli tasaista. Sitten tapahtui jotain ja Kori-80 sai otettua kaulaa meihin. Toisen erän loppupuolella me teimme useita koreja ja hävisimme loppujen lopuksi vain 14 pistettä (30- 16). En voi missään nimessä sanoa, että peli olisi ollut huonoa. Päinvastoin. Jos vastustajien joukkueessa ei olisi ollut sitä yli-ikäistä todella pitkää tyttöä, lopputulos olisi voinut olla jotain aivan muuta. Tässä pelissä tsempparipalkinnon sai Sara. Hän on tyttö, joka on aina iloinen. Tyttö, joka yrittää aina parhaansa ja jolla on älyttömän nopeat jalat. Puolustajana aivan omaa luokkaansa. Häviö ei masentanut meitä, koska tyttöjen peli oli aivan upeaa katseltavaa. Sitten vain kohti pronssiottelua.
Pronssiottelu alkoi jo kello 16, joten tähän väliin ei paljon aikaa jäänyt. Väsymys alkoi painaa peliä ennen, totta kai, olihan meillä vain kaksi vaihtopelaajaa. Kun peli alkoi, ei näkynyt väsymyksestä tietoakaan.
Vastaan asettui taas PuHu. Tytöt muistivat tietysti edellisen voittomme ja voitontahto oli kova. Kaikki halusivat mitalin kaulaansa, myös me valmentajat! Peli oli, jos mahdollista, oli vieläkin hienompaa katsottavaa, kuin edeltävä peli PuHu:a vastaan. Parhaat tunteet, ja pakko myöntää, onnenkyyneleet vierivät silmistäni, kun tyttö, joka ei ole yhdessäkään sarjapelissä tehnyt koreja, teki korin tässä ottelussa. Amanda. Sillä hetkellä, kun hänen heittonsa upposi, koin yhden tähänastisella valmentajaurallani hienoimmista tunteista. Ja onnentunteen koki myös Amanda. Se iloinen virnistys ujon tytön kasvoilla. Se on paras palkka valmentamisesta, kun valmennettavat kokevat onnistumisen tunteita. Silloin tuntee itsekin onnistuneensa. Voitimme ottelun 62-14.
 |
| weheartit.com |
Tsempparipalkinnon pronssiottelusta vei Jannika. Tyttö, joka on koko kevätkauden ajan ollut tasainen onnistuja. Hän pelasi myös tässä turnauksessa kaikki pelinsä hienosti. Hän on todellinen tiimityöskentelijä, oikea joukkuepelaaja. Sellainen, joka syöttää palloa eteenpäin, ja antaa heille sen ilon tehdä kori. Toki heittää itsekin, jos on paikka. Tällaisia tyttöjä tarvitaan joukkueessa, jotta peli pyörii.
Muutkin tytöt pelasivat todella hienoa peliä. Julia, jonka kehittyminen on ollut huikeaa. Syksyllä, kun kausi alkoi, hän tulee harjoituksiin ja kysyy: ”Miten tätä koripalloa oikein pelataan?” Nyt ei ole epäselvää, etteikö hän tietäisi, miten sitä pelataan. Julia on oikea taistelija. Sellainen, joka tahtoo aina voittaa. Hän tahkoaa asioita niin kauan, että osaa ne.
Myös Emma, pelasi hienoa peliä. Koreja syntyi ja Emman ehdoton vahvuus on upeat syötöt. Hän on usein se tyttö, joka antaa pallon päädystä tai sivusta. Nyt, kun maan kautta syötötkin ovat löytyneet, on hienoa katsella, kuinka hän onnistuu antamaan upean syötön kerta toisensa jälkeen.
 |
| weheartit.com |
Turnauksesta lähdettiin Loimaalle siis pronssimitalit kaulassa ja hymy huulilla. Valmentajana ei voi muuta, kuin olla ylpeä. Jokainen tyttö teki turnauksen aikana yhden tai useamman korin. Nähtiin hienoja yksilösuorituksia, mutta ennen kaikkea mainiota joukkuepeliä. Koettiin tappioita, mutta niiden ei annettu surettaa, sillä ne kuuluvat elämään. Koettiin voittoja ja hienoja fiiliksiä koko korillinen.
- Näänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti