Et kertonut kuka hän on.
Oikeastaan et kertonut edes, että sinulla olisi joku.
Näin sen kyllä sinusta, tunnenhan sinut läpikotaisin.
Kysyessäni kiistit kaiken. En yllättynyt,
olethan aina ollut hyvin vaisu omista asioistasi.
Siunattu lapsi. Kultainen poika,
et koskaan halunnut tehdä numeroa itsestäsi.
Siksikö olet nyt, nuorena aikuisena,
niin sulkeutunut?
Onko se minun vikani?
Olisinko voinut tehdä jotain toisin?
Huomioida sinua?
Udella asioitasi?
Vastaan itselleni:
En usko, että mistään olisi ollut hyötyä,
tuollainen sinä vain olet; niin vaatimaton,
niin kiltti, niin sulkeutunut ja hiljainen.
Jäin vain miettimään,
miksi sinun pitäisi salata ensimmäinen tyttöystäväsi minulta,
omalta äidiltäsi?
Aikani kyseltyäni, kyllästyt.
Päätät vihdoin puhua.
Paljastat, kerrot viimein kuka hän on.
Hän joka vei sydämesi.
Menet vaikeaksi.
Selvität kurkkuasi, ja sanot lopulta:
" Äiti.. kun hän ei ole tyttö,
hän on nainen ja tuota.. hän on naimisissa.."
Häpeilet ja punastelet.
***
Yhtäkkiä ymmärrän tuoksun,
joka on leijaillut asunnossamme aina hänen vierailuidensa jälkeen.
Guzzi- Guilty Black. Tuoksu, jonka olen aina liittänyt vanhempiin naisiin,
en nuoriin tyttöihin.
***
Halaan sinua, ja pyydän tuomaan hänet näytille.
Ilahdut silminnähden, ja vastaat halaukseeni.
Minun poikani.
Minun oma rakas poikani.
