29.10.2016

Yleensä naiset valvovat pikkutunneille juoden viiniä ja rupatellen mukavia.
No, mepä valvoimme pikkutunneille juoden perus siidereiden ja lonkeroiden lisäksi 1,5 pulloa kirkasta ja kaksi pulloa skumppaa.
Meillä oli pinkkiä skumppaa. Siinä oli glitteriäkin. Joimme sitä Ikean suurista laseista, niistä, jotka maksavat euron kappale. Yhteen lasiin menee puoli pulloa. Skumppalasit ovat yliarvostettuja.

Ja joo, juttelimme mukavia, mutta juttelimme myös ikäviä- se tekee välillä hyvää.
Itkimme yhdessä, nauroimme yhdessä.
Meillä oli molemmilla maskarat poskilla ja kajalit lähteneet jo aikoja sitten omille teilleen. Se ei haitannut.

Nukahdimme vasta aamulla puoli kuuden aikaan. Harvoin menee näin myöhään - tai aikaiseen.
Seuraava päivä meni aikalailla kotona, vaikka en krapulaa potenutkaan. Siinä yksinollessani mietin- olen onnellinen.

Mulla on ihan varmasti maailman kaikista paras sisko <3

ikävä

Aina kun nämä hitaat biisit soivat,
mietin vaan, että missä olet.

Mietin, et mikset ole minun vieressäni ja pidä minusta kiinni.
Samalla tavalla, kuin kaikilla muilla.

Minusta on vaan niin väärin, että jouduin luopumaan sinusta niin aikaisin.
Miksi minä jouduin kasvamaan aikuiseksi ilman sinun tärkeää tukeasi.

weheartit.com

Mikset nähnyt minun ripillepääsyä, peruskoulun loppumista,
ammattiinvalmistumista, elämäni rakkautta.
Kaikkia elämäni tärkeitä hetkiä.
Jokaisena tärkeänä hetkenä olen vaan miettinyt,
että miten ihanaa olisi ollut jakaa jokainen näistä hetkistä sinun kanssa.
Mikset vaan voisi olla täällä minun tukenani.
Haluaisin sinut oikeasti tänne,
kaipaan sinua vaan liian paljon.

Vaikka no, kyllä tiedän, että katselet minua ja meitä muita,
ylhäältä, pilven reunalta.
Toivottavasti me olemme tehneet mielestäsi hyviä juttuja.

Halusin vain kertoa,
etten ole unohtanut sinua.
Enkä koskaan unohda.

Olet tullut taas enemmän ja enemmän ajatuksiini,
koska olet tavallaan "tullut kotiini", tai siis,
minähän sinut itse halusin tuoda.

Rakastan sinua.

- Niina

Äidinrakkaus

Nyt hypätään todella syvälle mielikuvitukseni uumeniin.

Et kertonut kuka hän on.
Oikeastaan et kertonut edes, että sinulla olisi joku.
Näin sen kyllä sinusta, tunnenhan sinut läpikotaisin.
Kysyessäni kiistit kaiken. En yllättynyt,
olethan aina ollut hyvin vaisu omista asioistasi.
Siunattu lapsi. Kultainen poika,
et koskaan halunnut tehdä numeroa itsestäsi.
Siksikö olet nyt, nuorena aikuisena,
niin sulkeutunut?
Onko se minun vikani?
Olisinko voinut tehdä jotain toisin?
Huomioida sinua?
Udella asioitasi?
Vastaan itselleni:
En usko, että mistään olisi ollut hyötyä,
tuollainen sinä vain olet; niin vaatimaton,
niin kiltti, niin sulkeutunut ja hiljainen.

Jäin vain miettimään,
miksi sinun pitäisi salata ensimmäinen tyttöystäväsi minulta,
omalta äidiltäsi?

Aikani  kyseltyäni, kyllästyt.
Päätät vihdoin puhua.
Paljastat, kerrot viimein kuka hän on.
Hän joka vei sydämesi.
Menet vaikeaksi.
Selvität kurkkuasi, ja sanot lopulta:
" Äiti.. kun hän ei ole tyttö,
hän on nainen ja tuota.. hän on naimisissa.."
Häpeilet ja punastelet.

***
Yhtäkkiä ymmärrän tuoksun,
joka on leijaillut asunnossamme aina hänen vierailuidensa jälkeen.
Guzzi- Guilty Black. Tuoksu, jonka olen aina liittänyt vanhempiin naisiin,
en nuoriin tyttöihin.

***
Halaan sinua, ja pyydän tuomaan hänet näytille.
Ilahdut silminnähden, ja vastaat halaukseeni.
Minun poikani.
Minun oma rakas poikani.

Löysin aika kamalia pätkiä päiväkirjastani,

monien vuosien takaa.

Istumme bussiin.

Haistan ihanantuoksuisen hajuvetesi,

Näen sinut, maailman komeimman miehen.

Sinäkin huomaat minut.

Katsomme toisiamme silmiin.

Tuijotamme intensiivisesti, häiriintymättä.

Ajantajuni katoaa kokonaan.

Sinulla on maailman ihanimmat silmät,

voisin tuijottaa niitä loppuelämäni.

Ja niin teenkin, sillä siinä samassa bussi ajaa kolarin,

ja menehdymme molemmat.

-------------------------------------------------------------------

Onko tämä se tila,

jota kutsutaan psykoosiksi.

En tajua maailmasta mitään.

Istun vaan ja tuijotan.

En tunne mitään.

En näe mitään.

En kuule mitään.

Ainoa mitä ymmärrän on,

että kaikki on paskaa.

Haluan pois täältä,

tulkaa joku hakemaan.

Tahdon vain istua pilven reunalla,

kauniina enkelinä.

Minun on paha olla.

Tulkaa nyt vittu auttamaan.

---------------------------------------------------

Tältä taitaa tuntua,

kun elämä rupeaa lopulta voittamaan.

Huomaan olevani jälleen onnellinen.

Minuun ei satu enää jatkuvasti.

Elämässäni on tosi paljon hyviä asioita.

Ehkä saatan jäädä henkiin.

--------------------------------------------------------------

Ei. Taas kausi, jolloin tuntuu pahalta.

Luulin jo, että voittaisin taistelun,

mutta saatoinkin olla väärässä.

Kaikki onkin ihan paskaa.

Kukaan ei välitä,

kaikilla on liian kiire.

Koko maailman ihmisillä on jonnekin kiire jatkuvasti.

Minne ihmeeseen?

Miten kaikilla voi olla aina kiire?

Taidan jäädä muiden jalkoihin.

Olen kuin zombie, elävä kuollut.

Kukaan ei näe tai tunne minua,

vaikka ottaisin heitä kädestä kiinni.

En taidakaan jaksaa.

---------------------------------------------------------------

Taidan olla jälleen ihastunut.

Eli jos kykenen tuntemaan näin upeaa,

isoa tunnetta, taidan sittenkin voittaa taistelun?

-------------------------------------------------------------

Kyllä.

Elämä voitti.

Olen jälleen onnellinen.

Kauan se kesti, vuosia,

mutta nyt on vihdoin minun aikani.

Tällä kertaa olen vahvempi,

tuntuu, että kestän paljon enemmän kuin ennen.

Nyt minua ei niin helposti saada lyötyä lyttyyn.

---------------------------------------------------------------

Kyllä on ollut kamalia ajatuksia nuorella Niina- tytöllä.

Huh. Onneksi nuo ajat ovat nyt ohitse.

Nyt saatatte miettiä seuraavaa:

Miksi julkaisin nämä?

Vastaus on, etten itsekään tiedä.

Teki mieli.

Tahdon teidän tietävän, etten ole aina ollut se iloinen ja positiivinen Niina,

jollaisena kuulemma minut nykyään tunnetaan.

Minulla on ollut todella vaikeita aikoja.

Onneksi olen niistä selvinnyt,

ja nyt kaikki on todella hyvin.

Näänä