joka on lähes lukemattomissa vuodatettujen kyynelten vuoksi:
"Miks mun pitää elää täällä,
kun tuntuu et mikään ei enää tunnu miltään?
Syvä itseinho repii mut kappaleiksi sisältä,
ja tekis mieli repiä itsensä kappaleiksi myös ulkoisesti.
Toivon, et kun nukahdan, en enää avais silmiä.
Pääsis helpommalla, eikä olis tätä fiilistä.
Fiilistä, joka ei helpotu millään.
Fiilistä, joka on jatkunu jo liian pitkään.
Koska saan suuni auki pyytääkseni apua?
koska joku huomaa et mulla on paha olla? "
 |
| weheartit.com |
Jälkimmäiseen kappaleeseen nykypäivän Niina kommentoi :
" Eihän kukaan olis voinut auttaa sua, kun et kertonut kenellekään,
" Eihän kukaan olis voinut auttaa sua, kun et kertonut kenellekään,
miltä susta tuntuu. Jos olisit kertonut tuolloin, olisit päässyt elämässäsi eteenpäin jo paljon aiemmin."
No, se onkin hyvä jälkikäteen kommentoida,
No, se onkin hyvä jälkikäteen kommentoida,
Jälkiviisaus on niin helppoa.
Ehkä olisinkin päässyt eteenpäin ja alkanut nauttia elämästä kunnolla jo aiemmin,
jos olisin tuolloin kertonut fiiliksistäni.
En kuitenkaan sitä tehnyt,
koska en halunnut huolestuttaa ketään.
Se oli tyhmää, lapsellistakin.
 |
| weheartit.com |
Vasta ammattikoulusta löysin ihmisiä, joille oikeasti halusin kertoa.
Halusin heidän tietävän, miksi olen rikki.
Halusin heidän ymmärtävän, miksi olen sellainen kuin olen.
Heidän ansiostaan, olen nyt ehjä.
Haavani ovat arpeutuneet ja pystyn jatkamaan eteenpäin kantamatta kaunaa.
 |
| weheartit.com |
Kiitokset haavojen arpeutumisesta kuuluvat kahdelle parhaalle ystävälleni,
jotka olivat aina paikalla, kun tarvitsin.
Tiesin, että voin koska tahansa soittaa ja jutella.
Tiesin, että heitä kiinnostaa aidosti asiani.
KIITOS. Olen vuodattanut monta sataa litraa kyyneleitä olkapäitänne vasten,
mutta teidän avullanne ne kyyneleet on nyt kuivattu, ja nykyään vuodatamme yhdessä pääasiassa onnenkyyneleitä.
Nämä ystävät toivottavasti tunnistavat itsensä tekstistä.
 |
| weheartit.com |
Suurimmat kiitokset kuuluvat ehkä kuitenkin ihmiselle, joka käveli elämääni vuonna 2013.
Olin tuolloinkin vielä rikki, sekaisin ja hukassa siitä kuka olen, ja mitä haluan.
Hän kuitenkin kuunteli, tuki ja lopulta rakastui minuun.
Tuota rakkautta jatkuu edelleen ja nykyään asumme yhdessä.
Olen kiitollinen, että vaikka välillä kiukuttelen ihan ilman syytä,
tiedän, ettet lähde pois, vaan jäät vierelläni. Ainiaaksi.
 |
| weheartit.com |
 |
| weheartit.com |
***
Muistan vuosien 2008-2009 tapahtumat edelleenkin. Tottakai.
Ne eivät kuitenkaan enää piinaa minua.
Ne ovat muistoja, kipeitä muistoja, joita ei kuitenkaan onneksi tarvitse joka välissä enää muistella.
Vaikka tapahtumat olivat ikäviä,
niin ne kuitenkin muovasivat minusta minut, enkä haluaisi olla kukaan muu.
En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä sanon näin,
mutta nyt onneksi on se päivä jolloin voin sanoa:
Olen ylpeä siitä kuka olen, ja millainen olen.
Siihen vaadittiin paljon kyyneleitä, tuskaa,
ystäviä ja läjäpäin rakkautta.
Ennen kaikkea siihen vaadittiin 40 kilon painonpudotus,
josta olen aivan helvetin ylpeä.
Hikeä on vuodatettu myöskin vähintäänkin se sata litraa,
mutta treenaaminen on ollut sen arvoista.
 |
| weheartit.com |
Nyt on pakko sanoa,
että kaikki on just nyt niin hyvin.
 |
| weheartit.com |
- Näänä
.jpg)
.jpg)
