Haikeus

Minulle iski tänään ikävä yhteen osaan menneisyyttäni.
Ne kaikki hienot muistot, joita minulla on päässä. Ne eivät koskaan katoa, eivät edes haalistu.
Ne monet kulutetut pelikengät, itkut, naurut, urheiluvammat. Ne useat hermojenmenetykset,
ja ennen kaikkea ne hienot hetket upeiden ihmisten ja mahtavan joukkueen kanssa.
Ne tulvivat tänään ulos mieleni sopukoista. Kaipaan sitä aikaa. Ihan todella.

Muutamia kertoja junnuvuosina mieleni teki lopettaa koko touhu ja unohtaa koripallo.
Äitini kehotuksesta en siitä ikinä luopunut. Onneksi. Lopulta siitä tuli oikeastaan elämäntapa.
En osannut tehdä mitään muuta vapaa-aikanani, kuin mennä treeneihin.

Kuva täältä: http://daniellim-sketches.blogspot.fi/2012/09/basketball-lovers.html

Useita vuosia sitten polveeni tuli tämä vamma. Tänäkään päivänä ei tiedetä mikä siinä on,
eikä mikä siihen auttaisi. Se vain on. Lopulta se äityi niin pahaksi, etten voi enää pelata, ainakaan tosissani.
Siirryin valmennuspuolelle neljä vuotta sitten ja sillä tiellä olen edelleen.

Kuva täältä: http://www.flickr.com/photos/57340921@N03/6501386821/

Seuramme järjesti myös "höntsäilykoripalloa" kerran viikossa. Pelailua ilman stressiä, ilman turnausmatkoja, ilman paineita. Se oli kivaa, ja oli mukavaa tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin. Sekin on vain valitettavasti nyt loppu, koska osanottajia oli liian vähän. Se oli oikeasti minulle kova paikka. Todella kova. Joudun nyt oikeasti luopumaan itse koripallon pelaamisesta, koska tämän polven vuoksi en tosiaan voi edes harkita useaa kertaa viikossa treenaamista ja kunnon korispelejä. "Höntsäkoris" oli enää ainoa kontaktini siihen oikeaan koripallon pelaamiseen. Toki edelleen valmennan ja se on mahtavaa puuhaa, ja minulle tärkeää, muttei kuitenkaan sama asia.

Kuva täältä: http://theassailedteacher.com/2012/01/04/diary-of-a-traveling-basketball-coach/

Olen hukassa. Jälleen. Apua. Eikä kukaan kuule saatika voi auttaa. Taaskaan.

Kuva täältä : http://www.sodahead.com/fun/has-sodahead-ever-made-you-cry/question-3114175/?link=ibaf&q=&esrc=s

- Näänä

Hiusasiaa!

On vähän päässyt tää hiusmalli ja väri muuttumaan tässä syksyn aikana,
ja tässäpä kuvia siitä ! :)

Ensin tuli sivusiili..

... ja sitten muuttui värikin :)

- Näänä

Koulukiusaaminen. Mitä typeryyttä.

Mitä turhuutta. Oletteko huomanneet,

että kaikissa koulukiusaamistapauksissa,

on samanlaisuuksia todella paljon.

Uhrit ovat hienoja ihmisiä,

persoonallisia ihmisiä.

He ovat rohkeita,

paljon rohkeampia kuin kiusaajat,

sillä uskaltavat olla erilaisia,

omanlaisiaan. Kiusaajat ovat heille useimmiten kateellisia.

Heillä on itsellään ongelmia, ja pahoja sellaisia.

Uhrien kimppuun hyökätään usein isolla porukalla.

Tämä luultavasti siksi, että kiusaaja ei yksinään uskalla,

hän on suoraan sanottuna täysi nolla yksin. 

Pitää olla melkoinen nössö kerätäkseen ympärilleen joukkovoiman yhtä ihmistä vastaan.

Raukkamaista. Todella raukkamaista.

Fyysinen väkivalta on kamalaa ja satuttaa,

mutta henkinen väkivaltakin satuttaa,

ehkä jopa fyysistä enemmän.

Sanat jäävät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa,

jopa vuosiksi. Ne muistaa aina, ja ne saattavat lannistaa.

Masentaa. Musertaa.

Useimmissa kouluissa rehtorit ja opettajat eivät puutu kiusaamiseen,

eivät ole näkevinään sitä. "Meidän koulussa ei ole kiusaamista!" Ei kai olekaan,

kun suljette silmänne siltä. 

Lisäksi väärin on, että Suomessa yleensä kiusatut joutuvat vaihtamaan koulua.

MIKSI? Miksi ei ikinä kiusaajat? Suomessa on tässä asiassa paljon parannettavaa.

Lopuksi jaksamista kiusatuille.

Pysy omana ihanana itsenäsi.

Puhu jollekin luotettavalle.

Jos puhuminen tuntuu vaikealta, pura tunteita muilla tavoin.

Pidä pää pystyssä.

Jaksa uskoa tulevaan.

Muista, että olet kiusaajien yläpuolella, monta tuhatta kilometriä.

Olet arvokas.

Olet upea.

Pidä puolesi, mutta älä vajoa heidän tasolleen.

Jaksa yrittää.

Olet kaunis.

Voimia!

- Näänä

Aina, kun katson sinua, tunnen sen.

Oikeastaan tunnen sen, kun vain juttelen kanssasi.

Tai oikeasti, pelkkä sinun ajattelemisesikin riittää siihen tunteeseen.

Se on jotain suurta.

Jotain niin suurta, etten voi käsittää sitä.

Erikoisinta tässä on se, että tiedän sinun tuntevan samoin.

Siihen ei tarvita sanoja tai kosketuksia.

Sen vain tuntee syvällä sydämessään.

Tunne on niin suuri ja voimakas,

että sitä on vaikea käsittää.

En taida tietää yhtäkään ihmistä,

joka ymmärtää sitä aivan täysin..

se tosin taitaa olla vain hyvä asia.

Sitä ei ihmismielen edes kuulu käsittää.

Se on jotain, mitä ihmisaivoilla ei voi ymmärtää,

sillä se on niin suurta. Suurta ja upeaa.

Ilman tuota tunnetta,

ei koko elämässä olisi mitään järkeä.

Välillä tuntuu, että maailmassa on pelkkää pahuutta,

vihaa ja katkeruutta, mutta ei se niin ole.

On olemassa myös tämä tunne.

Maailman hienoin tunne.

Rakkaus.

-Näänä

weheartit.com

Kastehelmen näköiset kyyneleet valuvat poskipäitäni alas.
Suuret silmäni ovat kosteat ja punaiset kaikesta siitä itkemisestä.
Unileluapinani, jota vasten olen itkenyt viimeiset kaksi tuntia,
on mustana silmämeikeistäni.

On hyvin aikainen kesäaamu.
Heräsin omaan huutooni.
Huusin kauhusta.
Huusin pelosta.
Huusin inhosta.

Näin juuri unta.
Painajaista.
SITÄ painajaista.

weheartit.com

Mietin tätä kaikkea.
Mietin miettimästä päästyänikin.
Tulen siihen tulokseen,
että minun ei kuulu olla onnellinen.

Haluaisin nyt vain nukkua,
mutta se ei onnistu.
Istun vain hipihiljaa sänkyni laidalla.
Käki kukkuu jossakin kaukana,
muuten on hiljaista.
Tuulikin on tyyntynyt.
Ehkä sekin on ymmärtänyt,
että nyt on kyse vakavista asioista.

Orava kipittää kasteisella nurmella,
vailla huolta huomisesta.
Voisipa sitä itsekin olla yhtä vapaa,
ja huoleton.

Aurinko alkaa nousta puiden takaa.
Olen nukkunut yöllä reilun tunnin.
Pitäisi nousta ylös ja lähteä töihin.
Pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
En jaksaisi, mutta pakko.

Tätä toistuu taas uudestaan ja uudestaan monta viikkoa,
enkä voi estää sitä.
Vihaan tätä.
Tahtoisin olla onnellinen,
mutta muistoni eivät jätä minua rauhaan.

weheartit.com

- Näänä

Kävelen kesäisenä iltana laitakaupungilla, kohti kotia.
Tätä rakastan; lämmin kesäilta, ei hyttysiä, on hiljaista.
Ei ole kiire minnekään ja ennen kaikkea: voi kävellä avojaloin lämpimällä asvaltilla.

Päälläni oleva värikäs kesämekko liehuu liikkuessani verkkaiseen tahtiin.
Taivas on marjapuuronvärinen, auringon juuri painuessa horisonttiin.
Olen menossa kotiin, mutta päätän tehdä mutkan ja mennä hetkeksi istumaan jokirantaan.

Valitsen rannasta kohdan, jossa istun usein.
Päätän vilvoittaa itseäni ja uittaa jalkojani lämpöisessä vedessä.
Annan kesätuulen hyväillä kasvojani.
Käyn makaamaan jalkojeni lilluessa yhä joessa.
Uppoan ajatuksiini.

weheartit.com

Huomaan ajan kuluneen; on jo hämärää.
Nousen istumaan ja nostan jalkani ihanasta jokivedestä.
Nousen lähteäkseni, kunnes kuulen jonkin läiskähtävän veden pintaan.
Kaunein joutsen, jonka olen koskaan nähnyt laskeutui aivan viereeni.
Katselen sitä hetken. Huumannun sen kauniista ulkomuodosta.

Sitten päätän lähteä kävelemään kotiinpäin.

Nyt kaikki on hyvin.
Olen aidosti onnellinen.
Vihdoin kaikki on hyvin.

<3: llä Näänä

Vastavalmistunut, onnellinen kokki !

Tässä sitä nyt ollaan,
kokin paperit taskussa.

weheartit.com

Kolmeen ammattikouluvuoteen mahtui paljon hetkiä.
Etupäässä niitä hyviä, naurua ja hulluttelua,
mutta myös niitä huonoja, surullisia ja itkuisia.

Tästä kaikesta selvittiin kuitenkin, yhdessä.
Sain elämääni niin paljon ammattikoulusta;
Maailman parhaita ystäviä, kavereita ja yhden maailman parhaan äidinkielenopettajan <3.
Näiden parhaustyttöjen kanssa tullaan kulkemaan vielä paljon hyviä reissuja!

Vaikka etupäässä onkin voittajafiilis sen kaiken aherruksen jälkeen,
tulee minun silti ikävä sitä amisaikojen asioiden ns. helppoutta. Tai siis,
tähän asti on aina syksyllä ollut paikka, jonne mennä opiskelemaan.
Nyt sitä ei enää ole, vaan pitäisi astua työelämään.
Minä olen valmis ottamaan tulevat haasteet vastaan,
sillä tiedän, etten ole yksin.
Minulla on tukenani äiti, iskä ja sisko.
Minulla on tukenani maailman parhaat ystävät,
joiden kanssa pidämme yhtä, aina.
Lisäksi minulla on tukenani maailman ihanin poikaystävä.

Aion kuitenkin työnteon lisäksi muistaa elää,
sillä nuoruuteni on tässä ja nyt.
Aion nauttia tulevasta kesästä täysin siemauksin,
ja hienoja suunnitelmia onkin jo kesäksi.

weheartit.com

Ammattikoulusta jäi myös paljon muistoja.
Totta kai opiskeluakin, mutta se kaikki muu jäi elämään paljon vahvempana muistoihin.
Kaikki ne hulluttelut, typerät päähänpistot.. ilman niitä ei olisi mitä muistella vanhempana.
En tahdo, että joudun keinutuolissa vanhana miettimään, että " Olisi pitänyt silloin nuorena mennä, tehdä ja kokeilla".
Vaikka koulussa useita kertoja suoraansanoen vitutti ja raskaasti,
niin en siltikään vaihtaisi yhtäkään koulupäivää pois.

Koulu loppui nyt, mutta elämä oikeastaan alkoi vasta nyt.
Olen onnellisempi kuin koskaan, ikinä.

Seuraavaksi muutama kuva minusta juhlapäivänä :).

IHANAA JA RAKKAUDENTÄYTEISTÄ KESÄÄ KAIKILLE! Muistakaa elää tässä ja nyt !

<3:llä Näänä