Mitä turhuutta. Oletteko huomanneet,
että kaikissa koulukiusaamistapauksissa,
on samanlaisuuksia todella paljon.
Uhrit ovat hienoja ihmisiä,
persoonallisia ihmisiä.
He ovat rohkeita,
paljon rohkeampia kuin kiusaajat,
sillä uskaltavat olla erilaisia,
omanlaisiaan. Kiusaajat ovat heille useimmiten kateellisia.
Heillä on itsellään ongelmia, ja pahoja sellaisia.
Uhrien kimppuun hyökätään usein isolla porukalla.
Tämä luultavasti siksi, että kiusaaja ei yksinään uskalla,
hän on suoraan sanottuna täysi nolla yksin.
Pitää olla melkoinen nössö kerätäkseen ympärilleen joukkovoiman yhtä ihmistä vastaan.
Raukkamaista. Todella raukkamaista.
Fyysinen väkivalta on kamalaa ja satuttaa,
mutta henkinen väkivaltakin satuttaa,
ehkä jopa fyysistä enemmän.
Sanat jäävät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa,
jopa vuosiksi. Ne muistaa aina, ja ne saattavat lannistaa.
Masentaa. Musertaa.
Useimmissa kouluissa rehtorit ja opettajat eivät puutu kiusaamiseen,
eivät ole näkevinään sitä. "Meidän koulussa ei ole kiusaamista!" Ei kai olekaan,
kun suljette silmänne siltä.
Lisäksi väärin on, että Suomessa yleensä kiusatut joutuvat vaihtamaan koulua.
MIKSI? Miksi ei ikinä kiusaajat? Suomessa on tässä asiassa paljon parannettavaa.
Lopuksi jaksamista kiusatuille.
Pysy omana ihanana itsenäsi.
Puhu jollekin luotettavalle.
Jos puhuminen tuntuu vaikealta, pura tunteita muilla tavoin.
Pidä pää pystyssä.
Jaksa uskoa tulevaan.
Muista, että olet kiusaajien yläpuolella, monta tuhatta kilometriä.
Olet arvokas.
Olet upea.
Pidä puolesi, mutta älä vajoa heidän tasolleen.
Jaksa yrittää.
Olet kaunis.
Voimia!
- Näänä
